torstai 24. syyskuuta 2015

Yhteenvetoa, yhteenvetoa...

Heinäkuun loppu ja elokuu tuli kalasteltua suurimmaksi osaksi Lahden Vesijärvellä. Kirjoitteluun on ollut into koetuksella, sillä kalat pysyttelivät ihmeen hyvin piilossa koko tuon ajan. Kävin kuitenkin järvellä muistaakseni joka viikko.

Tyypillinen saalis oli pari kiloa ahventa, eikä edes mitään ihmeellisen kokoisia ahvenia osunut kohdalle kertaakaan. Kalastin uistelemalla, jigaamalla ja venepilkillä vaihtelevasti. Tuona aikana paras saalis nousi jigillä kun kerran osuin ajoparveen koko loppukesän aikana. Heinäkuussa tuli vielä jokunen mittakuha venepilkissä ahventen sekaan, mutta sen jälkeen on noussut ainoastaan alamittaisia. Tosin nyt en ole käynyt edes Vesijärvellä noin 3 viikkoon.

Vähät ahvenet elokuussa tulivat etupäässä noin 6-10m syvyydestä. Vasta aivan elokuun lopulla alkoi jonkun verran tulla ahventa matalasta 1-2 metrin vedestä, tosin vain parista paikasta ja muuten muualla oli täysin tyhjää.

Viimeksi kävin kalassa (muuten kuin laituripilkillä) 1,5 viikkoa sitten pienellä järvellä Lahden lähellä. Olin käynyt samalla järvellä kokeilemassa oikein "tosissaan" yön yli pituisella reissulla muutaman viikon tätä aiemmin, ja löytyi silloin vain yksi matala kivikko, joka antoi ahventa. Sillon sain pari kiloa ahventa tältä kivikolta ja muualta en saanut muuta kuin muutamia yksittäisiä ahvenia ja pari haukea.

Viimeksi lähdimme sitten kaverin kanssa suoraan tälle paikalle, josta viimeksi sain sen pari kiloa ahventa. Jigien lisäksi koitin ahventa mato-ongella ensi kertaa tänä vuonna. Melko nopeasti kuitenkin selvisi, ettei ongelle juuri käyttöä ole, vaan ahvenet ottavat varsin hyvin jigiin. Yllätyksenä kaveri sai hetken päästä myös mitallisen kuhan, eikä se jäänyt ainoaksi vaan parin tunnin aikana hän sai myös 4 muuta mittakuhaa ylös. Suurin yli 50cm.

Yllättävää tuosta teki se, että järvi oli aivan tukossa ollut jo pari kuukautta, varsinkin kuhien osalta. Vielä keväällä ja alkukesästä kuhaa sai todella helposti monesta kohdasta. Nyt sitten syksyn kunniaksi kuhat löytyivät aivan matalasta kivikosta 1-2 metristä. Omalle kohdalleni ei tosin kuhia osunut, mutta sain sentään pari reilumpaa ahventa: 390g ja 360g. Nekin tuntuivat jäteiltä heikon loppukesän jälkeen.




Välineiden osalta kesän aikana tuli uitettua jonkun verran omatekoisia morreja, mutta niiden lisäksi testissä oli pari kappaletta Kuusamon timanttikirppuja. Lisäksi on tullut pilkittyä jonkun verran Kuusamon tasapainolla.

Timanttikirput osoittautuivat ihan sopiviksi morreiksi tapsipilkin alle, kun pilkitään reilumman kokoista ahventa. Kisakoneistoon ne eivät silti tule pääsemään talvipilkinnässä, sillä koen, että morrin runko on turhan suurikokoinen, jos syönti on vähänkin heikkoa. Lisäksi koukku on mielestäni paksu surviaisentoukkia ajatellen. Koukun pitkähkö varsi on kuitenkin hyvä asia madon pujottamisen kannalta. Nousipa tuolla mittakuhakin kesän aikana kun kokeilin.

Timanttikirppu 0 FR bl

Kuusamon tasapainopilkeistä X Pro 6cm ollut koekäytössä jonkun verran testikäytössä, mutta syvyydet mistä olen joutunut pilkkimään ovat olleet turhan rajuja näin kevyelle pilkille. Tässä tasurissa tosiaan perälevy on tahallaan tehty toispuoleiseksi, jotte uinti matkisi haavoittunutta kalaa. Itse en ole kuitenkaan havainnut uinnin eroavan kovin paljoa "tavallisen" tasurin uinnista. Kalaa tällä kyllä saa siinä missä muillakin tasureilla.

Sanoisin lähinnä, että ideana ihan hyvä, mutta toteutuksessa vielä parantamisen varaa. Kenties tasurin rungon voisi tehdä myös hieman toispuoleiseksi, jotta "haavoittuneen kalan uinti" erottuisi enemmän. Tai sitten muokata perälevyä lisää.
Tasurin koukut vaikuttavat kestäviltä ja vahvoilta, enkä usko niissä olevan ongelmia

Kuusamon tasurit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti