sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Yhteenvetoa avovesikaudesta 2014

Avovesikausi 2014 tuli 17.12.2014 päätökseen. Tosin jäältäkin kerkesin pilkkimään jo kolmesti. Tässä vähän kausittaista yhteenvetoa eri kalojen kalastuksen osalta.

Alkukeväästä panostin hauen uisteluun, sillä minun kotivesiltä ei tahdo oikein muuta kalaa siihen aikaan vuodesta vielä saada. Poikkeuksena oli pari keväistä laituripilkkikertaa Tampereen Ratinaan, jolloin tuli ihan hyvinkin ahventa. Noista käynneistä kirjoitin kuitenkin kilpapilkintäblogin puolelle.

Hauenuistelukerrat keskitin mökkijärveemme Vesilahden Suonojärveen, ja haukea tuli määrällisesti hyvin, mutta isot yksilön jälleen puuttuivat suurimmankin ollessa vain noin 1,5kg. Ensi keväänä jos tulee haukea lähdettyä keväällä uistelemaan, valitsen toisen puolen järvestä. Olettaisin, että hauki ei siellä ainakaan tuon pienempää ole. Keväällä uistelin todella matalaa noin 40-100cm syvyistä vettä vapaa lyhyemmillä siimoilla. Käytössä on ollut kaksi 3,6m vapaa ja kaksi 2,7m vapaa, kun olen yksin soutu-uistellut.

Parhaalla kerralla nousi ylös noin 30 haukea ja parhaimmillaan noin 10kpl tunnissa. Paras haukipaikka löytyi pienestä, rehevästä ja kivikkoisesta lahdesta. Ahvenia tuli 1-2kpl kaikilla ensimmäisillä uistelukerroilla. Ahvenet ottivat tosin kauimpana rannasta olleeseen vapaan, eivätkä ahvenet olleet vielä kuteneet. Hauen uistelussa olen käyttänyt "halppisvaappuja", kuten Stormin vaappuja. Yleensä vaappujen koko on ollut 5-7cm, tosin välillä olen käyttänyt isompiakin. Pullean malliset vaaput keräävät vähiten ruohoa, ja sen vuoksi niitä tulee käytettyä eniten. Vähän vähemmän ruohikkoisissa paikoissa voi yhtä hyvin käyttää pitkulaisemman mallisia vaappuja.

Kuhan jigaamisen aloitin keväällä toukokuun puolessavälissä, tosin samoilla reissuilla tuli koitettua ahveniakin. Ahventa tuli määrällisesti kohtalaisesti, mutta kalan koko oli varsinkin Suonojärvellä pettymys. Kulovedeltä sen sijaan tuli vähän isompaankin ahventa isoimman saavuttaessa puolen kilon painon.

Kuhantulo oli koko kevään ajan todella heikkoa verrattuna kahteen edellisvuoteen. Parhaina iltoina sain vain 4 mittakuhaa/ilta. Vielä viime vuonna tuli parhaimmillaan tunnissa kymmenkunta mittakuhaa. Toukokuun lopun helteiden myötä kuhaa ei meinannut tulla pohjasta enää millään, vaan uistelemalla sai hieman paremmin saalista, tosin kuha oli siltikin hukassa. Kesäkuun alkupuolella Suonojärven kuhat katosivat täysin, eikä niitä enää viitsinyt yrittääkään vähään aikaan. Kulovedellä sen sijaan kuhaa tuli kohtuullisesti vielä kesäkuun puoleen väliin asti, mutta sielläkin heikkeni sen jälkeen.

Kesä ja syksy meni itselläni täysin ahvenen kalastuksen parissa. Jokunen vahinkokuhakin tuli, mutta ei kovin montaa. Kuhaa ei kesälläkään tullut Suonojärvestä uistelemalla. Jotain outoa oli kyllä kuhien käyttäytymisessä koko kesän ajan. Kuha ei vain millaan pintautunut, vaikka pintavesi oli sopivan lämpöistä kuhalle.

Ahven oli loppukesästä Suonojärvellä totutun hyvällä syönnillä, ja paras kappalemääräsaalis samalla jigauskerrallakin tuli nosteltua. Parhaimmillaan 4-5m vedestä sai jigillä ahvenen lähemmäs parikymmentä heittoa peräkkäin. Pyhäjärven Sotkanvirralla kävin myös aktiivisesti, mutta saaliit olivat siellä vähän heikompia kuin mihin olen tottunut. Muutama kilo filekalaa tuli kuitenkin silloin tällöin.

Kesällä ja syksyllä tuli jigien lisäksi heiteltyä myös jonkun verran lippoja, ja lipalla nousikin ennätysahven 1010g pienestä lammesta Ikaalisista. Loppukesästä tuli tutustuttua myös ensimmäistä kertaa Kuusamon lippoihin. Lippoja kerkesin kokeilemaan Kokemäenjoella ja Sastamalan Rautavedellä. Kokeilussa oli Loimu-lippojavolframilippoja ja muovikalalippoja.

Etenkin volframilippa osoittautui mielenkiintoiseksi sen pitkäheittoisuuden ja syvän uintisyvyyden vuoksi. Yleensä kun lipat tuppaavat uimaan lähellä pintakalvoa hyvin alhaisellakin kelausnopeudella, niin tässä on ratkaisu tilanteisiin, joissa kalat eivät ole pintakalvon lähellä vaan syvemmällä. Sen verran pitkäheittoinen lippa oli, että täysiä en voinut heittää, sillä kaikki siimat olisivat puolalta loppuneet. Toki siimaa olikin puolalla liian vähän. Rannalta kalastavalle siis volframilipasta on apua, kun pystyy kalastamaan isomman alueen.

Loimu-lipat ja muovikalalipat soveltuvat perinteisempään kalastukseen varsinkin matalissa lampivesissä ja muutenkin matalissa vesissä. Loimu-lippaa tuli käytettyä eniten, sillä se tuntui sopivan parhaiten omiin kalastuskohteisiini. Saaliina oli muutama hauki ja jonkun verran ahvenia. Kalaa nousi etenkin Rautaveden virtaavista kivikoista. Hieman herkempiuintinen Loimu-lipan lippa voisi olla, mutta varsinaista ongelmaa ei minkään lipan pyörimisen suhteen ollut. Itselläni on muutenkin tapana heti heiton jälkeen tehdä pieni hallittu nykäsy, jotta varmasti huomaan lipan pyörivän.

Muovikalalipat vaikuttivat varmauintisilta, mutta heittopituus jää muovikalalipoilla hieman pienemmäksi johtuen isommasta ilmanvastuksesta. Muovikalalippoja pidän enemmänkin hauelle kuin ahvenelle soveltuvana, varsinkin pienemmät ahvenet ottavat "tavalliseen" lippaan yleensä mieluummin.

Lipoilla kalastus ylipäätään on jäänyt itselläni vähäiseksi jigi-innostuksen noustua viime vuosina, mutta matalissa vesissä ei yleensä ole lipan voittanutta ahvenen kalastuksessa. Ensi kesänä tulee varmaankin jonkun verran kierrettyä pikkujärviä lipoilla kalastellen.

Volframilippa 14g BL/R-C bl
Kuusamon volframilippa

Loppusyksystä kalastukseni keskittyi venepilkintään ja laituripilkkikisoihin, joista voi lukea kilpapilkintäblogin puolelta. Hauen syysuistelu jäi tänä vuonna kokonaan väliin. Ahventa tuli sentään jigattua vielä loppusyksystä muutama kerta vaihtelevalla menestyksellä.

Jos suuntaan katseita kohti ensi kevättä, niin avovesikausi alkanee laituripilkinnän merkeissä, mutta heti huhti-toukokuun vaihteessa alkaa jo mahdollisesti hauen uistelu. Tarkoitus on koluta tuttuja matalia alueita, joita en ole kuitenkaan ennen uistellut keväisin.

Kokonaisuudessaan avovesikausi 2014 oli melko normaali ahvenen kalastuksen suhteen, mutta kesällä tullut 1010g ahven oli selvästi koko kalastuskauden kohokohta. Jigillä tuli kuhaa melko tasaisesti, mutta määrät olivat selvästi pienempiä kuin mihin olen tottunut. Hauen kohdalla selvisi, että kyllä sitäkin heti kudun jälkeen saa, kunhan uistelee aivan kutupaikkojen tuntumassa. Yhtäkään kutematonta haukea en kuitenkaan uistelemalla saanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti