maanantai 12. elokuuta 2013

Ritajärvi, Sastamala 3-4.8

Reilu viikko sitten olin sukumme onkikisoissa Alinen Ritajärvellä. Ritajärvi on mato-onkimiseen varsin sopiva paikka, sillä tapahtumia tulee mukavasti eri puolelta järveä. Isoja kaloja tosin Ritajärvessä tuntuu olevan kovin niukasti. Aikaisempina vuosina en muista ainakaan yhtään yli 200g ahventa kyseisessä kisassa. Yksittäisiä 100-150g ahvenia on kyllä aina noussut ja satunnaisia haukia ainakin ollut kiinni. Edelliskerralla 3 vuotta sitten kalastin tuolla myös virvelillä aika paljon ja kolme haukea taisin ylös asti saada. Niistä isoin oli kilon paikkeilla.

Tällä kertaa kalaa tuli melko lailla odotetusti muuten, mutta särkeä oli todella paljon verrattuna edelliskertaan. Kuuleman mukaan tuossa järvessä on sen verran hapan vesi, että kutu ei joka vuonna onnistu. Nyt nähtävästi oli onnistunut, sillä pientä särkeä oli melko lailla paljon. Siitä syystä tärppejä tuli melkoisen paljon verrattuna ylös tulleisiin. Kaippa tuota ahventa oli järvessä entiseen malliin, mutta särkiparvi ehti monesti paikalle ensimmäisenä ja siksi ahventen määrä jäi pieneksi. Kilpailumme oli lukumääräkisa, ja kappaleita kertyi itselleni 243kpl. Kisahan tosiaan kesti 24 tuntia, josta kalastin ehkä 7-8 tuntia. Tuo oli kisan suurin saalis. Itselläni tuosta oli ahvenia ehkä 60kpl ja loput särkiä. Muuta kalaa ei koko porukka saanutkaan, paitsi Suvi Virvelillä pienen hauen. Suvi sai myös suurimman ahvenen mitä olen nähnyt saavan tuosta järvestä, 280g.

Mutta mitenkä kalaa järvestä sitten sai? Mielestäni paras taktiikka oli onkia samaa paikkaa ainoastaan sen aikaa, kun melko lailla heti sai tärppejä, ja aina tahdin huonontuessa vaihtaa paikkaa. Tosin sitä ennen kannatti samat paikat onkia perusteellisesti kaikkialta mihin ylöttyy ja monista eri syvyyksistä. Tosin tuli huomattua, että pohjan tuntumasta sai selvästi paremmin saalista kuin pinnasta.

Syötteinä oli punasia ja valkoisia kärpäsentoukkia, ja pieniä matoja. Testailun tulos oli se, että pienen madon pieni palanen oli ylivoimainen syötti, koska särjet olivat kooltaan pieniä. Toisaalta kärpäsentoukan väreista valkoinen oli huomattavasti parempi kuin punainen varsinkin särjelle. Se tosin oli odotettavissa. Mutta mielestäni myös ahvenelle kelpasi valkoinen toukka paremmin. Se täytyy myös mainita, että kalat olivat kuitenkin melko nirsolla tuulella, ja syötti kannatti vaihtaa viimeistään noin 10 kalan jälkeen, vaikka se silmämääräisesti näyttikin vielä hyvältä. Ilmeisesti syötin hajulla on niin suuri merkitys, että syötin teho vaimenee kun se on lionnut turhan kauan. Sama ilmiö on tuttu pilkkijäillä morrilla ja surviaisentoukilla, uusilla toukilla saa aina paremmin saalista kuin kulahtaneemmilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti